Etsi
  • Jarna Paalanen-Flyktman

Saa hellittää.

Mitä sinulle kuuluu? Heijastavatko valintasi sitä, mitä haluat elämäsi olevan? Niissä puitteissa, mihin itse voit vaikuttaa?


Voi olla, että et päätynyt korkeushyppykuningattareksi, Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi tai Mr Maailmaksi, koska geneettiset ominaisuutesi, olosuhteet tai tahtosi ei niitä kohti johdattanut. Lottovoittoa ei voi manifestoida tilille, ei kahdeksan tunnin häiriötöntä yöunta, eikä superhabaa hihaan. Joskus tulee upeita yllätyksiä, toisinaan taas koettelevia käänteitä. Raha-asioihin voi paljolti vaikuttaa omilla valinnoilla: voi opiskella, toimia suunnitelmallisesti ja tehdä työtä. Yöuneen voi vaikuttaa: voi rauhoittaa iltansa ja valita sängyn television sijaan. Superhabaa ja sixpackia voi kasvattaa treenaamalla.


Aina ei kuitenkaan pääse haluamiinsa töihin ansaitsemaan rahaa, uni häiriintyy stressistä tai lihastreeni jää tauolle vamman vuoksi. Kohonneet kulut ovat tuloja suuremmat, huoli lapsista ja vanhemmista ja omasta jaksamisesta valvottaa, iskiashermo säteilee, migreeni vie toimintakyvyn, ylikunto painaa petiin. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen - sanoisin jopa: riittävän moneen - kyllä.


Yle kertoi jälleen tällä viikolla palautumisen tärkeydestä. Monien ihmisten kalenterit ovat täynnä ohjelmoitua tekemistä, eikä aikaa lepoon ja luppoiluun ole tarpeeksi. Suoritetaan kaikkea mahdollista, ikään kuin hengitettäisiin pelkkiä sisäänhengityksiä eikä ollenkaan uskalleta hengittää ulos, päästää irti, hellittää. Yöstäkin varastetaan aikaa rentoutumiselle (aka suositeltujen sarjojen katsomiselle), mikä johtaa vähempään uneen, mikä taas noidankehämäisesti huonontaa elämänlaatua entisestään.


Kaikkea suoritetaan, syke- ja unimittarit vilkkuen ja piipitellen.


Luonnollisesti joogastudion omistajana ja ohjelmaa järjestävänä toimijana olen kahden tulen välissä: tekee mieli kehottaa ihmisiä vähentämään tekemistä, mutta toisaalta kutsua heitä tulemaan hyvinvointia tukeville tunneille. Mennyt kevät ja kesä näyttivät sen, mitä tapahtuu hyvinvointiyrityksessä, jos ihmisiä ei tunneilla käy. Mennyt kevät ja kesä näyttivät monille myös sen, mitä tapahtuu ihmiselle itselleen, jos ei tuttua ja turvallista paikkaa olekaan, missä päästellä höyryjä, nostaa sykettä tai rauhoittaa ja rentouttaa kehoa. Mihin pääsee “piiloon” hetkeksi työn, kodin ja ruuhkavuosien ikeestä.


Aasinsilta: kirjoittaessani “ikeestä”, mieleen tuli jooga -sanan yksi merkityksistä: se on ies här(j)än olalla, joka yhdistää kaksi eri kuormaa tasapainoon niin, että matkaa voi jatkaa. Jos iestä ei ole, kuorma on vain toisella puolella, ja kulku on vinoa, rasittavaa ja hankalaa.


On hienoa, että meillä Suomessa on metsiä, rantoja ja tuntureita, joihin pääsee palautumaan. On kuitenkin myös niin, että sekään palautumisen tapa ei ole ollenkaan itsestäänselvyys kaikille. On vaikea rauhoittua ja palautua, jos päänsisäinen meno on jatkuvasti niin kova, että kävelylläkin ratkotaan työongelmia tai podetaan huonoa omaatuntoa siitä, että jäivätpä nuo mustikat taas keräämättä kiireen tuoksinassa. Jos iltaruskon tuijottelu onkin hyvien kuvakulmien etsimistä linssin läpi somepostauksia varten. Jos pitää nukkua yö ulkona juuri sinä tiettynä yönä ja mennä parvekkeelle laulamaan juuri tiettynä hetkenä viikosta, “koska kaikki muutkin”.


Siksi meitä hyvinvointiammattilaisia tarvitaan. Jos pääset parhaiten irti työpäivästä tulemalla vaikka reisilihaksia hapottavalle barretunnille vetämään käskystä sisäreisiä ja pakaroita yhteen ja niskaa pitkäksi, olen käytettävissä. Tiedän vuosikymmenten kokemuksesta, miten vasta sitten, kun joku laskee vieressä 4-3-2-1 ja hokee “jaksaa vielä”, saa pinnistettyä itsestään tarpeeksi irti, jotta keho saa tarvitsemaansa tehokasta liikettä, ja kaiken sen jälkeen rentous on taattu.


Jos taas joudut pinnistelemään koko ajan toisten vaatimusten (lue: lapset, vanhemmat, puoliso(t), työnantaja, työkaverit, asiakkaat, kaverit, media, traditiot….) ristipaineessa, keho huutaa kivusta ylettömän treenaamisen tai yksipuolisen arjen vuoksi, on ihan perusteltua laittaa sinne kalenteriin ne viikottaiset rentoutushetket: yinjoogatunnit, shindorentoutus, selkäjooga. Tulet ohjatusti ja luvan perästä lepäämään, latautumaan, palautumaan. Mielellään täysin offline. Aivot voit jättää oikeasti narikkaan, ja antaa ohjauksen virrata korviin ja hermostoon, lipua rauhoittumisen aalloille ja jatkaa taas rauhallisempaan yöhön, arkeen, oman elämän parempaan tasapainoon, jossa rentoutushetket ovat se ies, joka vakauttaa tekemisen ja olemisen. Usein jopa pelkästään ohjaajan lempeä ääni on hoitava, sisällöstä ja tekemisestä riippumatta - saat olla ja antaa rauhallisen äänen johdattaa sinua levolliseen olemiseen, kaukana vaatimuksista ja kiireestä.


Jos tiedät, että parhaiten lataudut (ja sinulla on siihen mahdollisuus) kuusen kannolla, mustikkamättäällä tai laiturilla, mene sinne, ilman laitteita ja kelloja. Kiipeä kalliolle, tunne sykkeesi, ilman mittaria. Laskeudu järveen, tunne veden lämpötila, ilman mittaria. Kävele tai pyöräile maantietä, kuule tuulen suhina ja hiekan rahina, älä mittaa matkaa. Tanssi ja laula, hengitä. Maalaa ja neulo, hengitä. Pötköttele ja bongaile pilviä. Lue runoja. Uskalla olla hiljaisuudessa. Anna ajatusten karata.


Kun kaipaat pysähtymiseen turvapaikan, piilon, ankkurin, laiturin, olen käytettävissä. Tervetuloa.

www.yarnanta.fi

varaaheti.fi/yarnanta



41 katselukertaa

©2018 by Yarnanta

Webdesign by Mandala Visuals