Pehmennä. Hidasta ja havaitse. Kuka olet? Mitä haluat? Mitä toivot?
Haluatko reseptin onneen? Vähemmän kiloja? Enemmän lihaksia? Parempaa seksiä? Levollisemman unen? Tasapainoisen arjen?
Kaavan maailmanennätykseen? Suosioon? Rikkauteen?
Kaikkiin noihin tiedämme monia ratkaisuja, monia teitä. 4-/6-/24-portaisia polkuja autuuteen, listoja vitamiineista ja jooga-asanoista, lankutushaasteita, paleoruokavalioita, ihmeimureita taikasieniä astrologiaa ja värikylpyjä. Öljyjä suitsukkeita uskontoja puolueita. Guruja puiden halausta syvänmerensukellusta asuntosijoittamista.
Missään edellämainituissa ei ole mitään pahaa - niin tai ei ainakaan silloin, kun ei pakoteta ketään mihinkään eikä tehdä itsellekään vahinkoa. Minä kuitenkin uskon, että avain ja ratkaisu hyvään oloon ja toivomaasi eläämään löytyy loppujen lopuksi siitä, mikä aina, toistuvasti tai ainakin useimmiten tekee sinut onnelliseksi, iloiseksi ja omaksi, aidoksi itseksesi. Olkoon se sitten vaikka se syksyn ensimmäinen sytytetty kynttilä tai kevään ensimmäisen leskenlehden huomaaminen. Aamu-uinti tai puhelu ystävälle. Se, mitä teet ja millä mielellä, ohjaa sinua jatkuvasti ja vahvemmin niiden asioiden luo, joita toivot. Vanhan viisauden mukaan energia ohjautuu sinne, minne suuntaat huomiosi.
Toistan: energia ohjautuu sinne, minne suuntaat huomiosi. Ja tämä energia, sen laatuisena, kuin sen kohteeseen ohjaat, vahvistuu. Jos työmatkallasi huomaat iloksesi, että päivä on jo pidentynyt, saat siitä helposti iloa koko päiväksi. Jos taas surkuttelet aamuruuhkia, värittää tuo surkuttelu oloasi pitkään. Kaikesta ei tarvitse pitää, eikä varsinkaan keinotekoisesti pinnistellen yrittää tsempata, mutta kun havaitsee, huomaa ja ennen kaikkea TIETÄÄ, mikä tuo itselle iloa ja tyytyväisyyttä, ja ohjaa toimintaansa ja huomiotaan sen mukaan, elämä on mukavampaa.
Varmaan tiedät tilanteen, että olet päättänyt mennä jumppaan tai lenkille, mutta ennen lähtöä tulee eteen esteitä ja yllätyksiä ja se hirveä iltapäiväväsymys... Onkin hyvä kuunnella itseään, ettei mistään tekemisestä tai harrastuksesta tule pakkosuorittamista, ja muistaa levätä tarpeeksi ja hyvällä omallatunnolla. Väitän, että kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista kyse on vain meille ihmisille niin perin ominaisesta mukavuudenhalusta - seireenit nimeltä Sohva ja Sometus houkuttelevat laulullaan. Jos muistat olon, mikä tulee siitä, kun teet itsellesi mieluisia asioita, sen hikilenkin jälkeisen autuuden, sen aamu-uinnin jälkeisen virkeyden, sen joogarentoutuksen jälkeisen nirvanan, jaksat ylittää kiireet ja väsymyksen ja toimia.
Eivätkä asiat ole aina Helppoja, Vaivattomia tai Itsestään Generoituvia. Sinun täytyy harjoitella, jos haluat oppia päälläseisonnan. Täytyy jaksaa istua luennoilla, lukea, tutkia ja kirjoittaa jos haluat suorittaa loppututkinnon. Jos aika ystävien kanssa on sinulle antoisaa, sinun täytyy järjestää kalenteriisi aikaa ja kutsua heidät kylään.
Kun suuntaat energiasi oman hengityksen rauhoittamiseen ilta-auringon kajossa, mielesi tyyntyy. Koko päivän mielessäsi pyörineet muistettavat asiat saavat silloin jäädä taka-alalle. Kaikelle on aikansa. Mitä haluat? Jos sinnikkäästi suuntaat huomiosi liian hitaasti ajaviin kanssakulkijoihin, ruoan kalorien laskemiseen ja herneeseen prinsessan patjan alla, energiasi latautuu negatiivisesti ja mielialasi laskee. Mihin haluat huomiosi suunnata? Millaista energiaa haluat päivääsi lisätä?
Mille lapsena nauraa rätkätit? Minkälaisten ihmisten kanssa oli rentoa olla? Mikä musiikki saa jalan vipattamaan ja lantion liikkeelle? Mitkä tuoksumuistot saavat hymyn huulille? Mihin paikkaan hakeudut kun haluat rauhoittua? Anna elämääsi juuri niitä asioita. Tarpeeksi. Niin, että jaksat sen vähemmän hohdokkaan hetkenkin läpi. Kun tiedät, että on olemassa asioita, jotka ovat Sinun juttujasi.
Elämän myötä löydämme myös uusia asioita onneamme siivittämään. Meistä tulee siskoja veljiä tätejä ukkeja kummeja. Opimme uusia taitoja, flamencoa, purjehdusta, italiaa. Löydämme uusia intohimon kohteita. Usein käy myös niin, että palaamme takaisin jo unohdettuihin rakkauksiin: lapsena paljon piirtämisen kanssa aikaa viettänyt alkaa eläkkeelle jäätyään maalata, nuorena skeitannut löytää vanhan laudan kaapin perältä eikä viekään sitä katukirpparille vaan alkaa tapailemaan frontsideollieitaan uudelleen. Vintiltä löytyneet barbiet saavat taas kerran uudet vaatteet uuden sukupolven leikittäväksi, kun tädiksi tullut innostuu jälleen virkkaamaan pikkuruisia muotivaatteita.
Mikä saa sinut innostumaan? Harvemmin se ilta illan jälkeen passiivisena, töistä puolikuolleena, lepolahnana kotona ruudun ääressä ryvetty aika. Useimmiten innostus syntyy, kun TEKEE jotakin. Ilolla. Intohimolla. Nautinnolla. Usein myös sinnikkyydellä. Ja kauneuden huomaamisella: kun ohjasin kesän viimeistä rantajoogaa meren rannalla, lämpimässä auringonpaisteessa, vein joogaajat lopuksi seisomaan riviin varpaat vedessä katsomaan merelle, aistimaan tuosta voimauttavasta hetkestä itselleen henkistä evästä pitkäksi aikaa.
Pysähdy. Havaitse.
Kuka olet? Mitä haluat?
Suuntaa huomiosi siihen.
Voi hyvin.
Lämmöllä,
Jarna
